Mitä olisi elämä ilman kissoja...

Kissat kuten eläimet yleensäkin ovat lapsesta lähtien olleet elämässäni tärkeimpiä asioita. Aloitin 2000-luvun alussa itämaisten ja siamilaisten kissojen kasvatuksen, muutama pentue lähti maailmalle, kunnes  2004 syntyi tyttäreni ja heti perään muutimme Viroon muutamaksi vuodeksi.

Kasvatusharrastus heräsi henkiin uudelleen saadessani itä-Venäjältä kauniin kasvatusnaaraan, itämaisen lyhytkarvatytön, Assin (Lami´s Hallo Aziza). Assille syntyi 17. kesäkuuta kolmannet pennut, isänä Fercatin Minsay Pinocchio.

Vierailu oli lyhyt ja kiihkeä, tuloksena viisi ihanaa kissavauvaa. 3 naamiopentua, 1 musta ja 1 punainen. 3 poikaa ja 2 tyttöä. Luomuna, tottakai;)

E-pentueeseen syntyi 3 ihanaa kissalasta, jotka saivat superhyvät omat kodit talven taittuessa kohti kevättä. Vietimme unohtumattomia hetkiä seuratessamme pentujen kasvua ja kehitystä. Aina tulee kuitenkin hetki jolloin on aika luopua, se kirvelee, mutta on niin lohdullista kun tietää että uusi koti on paras mahdollinen ja kissoja varten on rakastavat sylit odottamassa...