Ihmiskanan seikkailut osa 2

Kanalanpitäjän harjaantunut silmä huomasi jo myöhään iltapäivällä että toinen kukon kanoista puuttui porukasta. No, aina välillä ne kulkee omia teitään joten ei siitä sen kummemmin vielä ollut aihetta hermostua. Vaan kun iltasellakaan ei Ihmiskana ilmaantunut talliin oli jo todella syytä huoleen.

Kanaa etsittiin sieltä ja täältä, ei löytynyt, ei löytynyt höyheniäkään jotka yleensä jää todisteeksi että kettu on pihalla vieraillut.

Etsittiin seuraavana päivänäkin, kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat. Kurkisteltiin joka tynnyriin, avattiin kaikki mahdolliset ovet, etsittiin sisältä kanalasta, vaan ei kanaa löytynyt. Pellot ja metsätkin koluttiin löytyisikö todisteita kamalasta kohtalosta. Ei niin jälkeäkään.

No, toivon kipinä eli ja kanalanpitäjä jopa arveli että Ihmiskana olisi piiloutunut hautomaan muniaan. Mutta yleensä kun ne piilossa hautojat kuitenkin käväisevät jossain vaiheessa syömässä.

Tätä jatkui siis jo kolmatta päivää ja alkoi toivon kipinä hiipua, yöpakkasiakin oli.

Kyllä oli surkeaa, se kun tuppaa olemaan niin että reppanat joiden kanssa on tehty taikoja puhaltaakseen niihin elämää, ovat erikoisen rakkaita.

Pitkäperjantai-iltana veti jokin outo voima kanalanpitäjän kohti lantakasaa. Siellä oli vihreä muovinen laatikko nurin niskoin. Mitä jos....mietti hän hetken ennen kuin nosti laatikon ylös...ja voi valtava mikä molemmin puolinen riemun hetki kun laatikon alta löytyi kuin löytyikin tuo kauan etsitty kana.

Oli siinä oikeasti onnen hetki, hyvä kun ei kanalanpitäjä rutistanut kanaa siihen paikkaan hengiltä;) Kana kiikutettiin pannuhuoneeseen lämpimään ja näin jatkuu Ihmiskanan seikkailut Solgårdin tilalla.

Ajatella että yli kolme vuorokautta oli kana sinnitellyt ja vielä munankin muninut vankeudessaan.